Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2012!

Toivottelemme kera Adalmiina-marsun ja Lilja-aussin!

Virkattu piparkakkutalo

http://www.pirkka.fi/artikkeli/99767-virkattu-piparkakkutalo

Tuolta löytyy ohje! Oli pakko laittaa tuo Linkkilaatikon lisäksi ihan tähänkin, koska se on niin ajankohtainen, vaikka ehkä vähän myöhäistä nyt ruveta virkkaamaan, vai mikäs estää? :D

Joulunviettomme alkaa korttien teolla

Tämä blogi heräsi henkiin, kun sai ruveta taas askartelemaan joulukortteja! :D Saatte taas kärsiä niistä myös täällä. Ovat sitten tuleville vuosille joko inspiraationa tai varoittavana esimerkkinä. ;) Eihän ne tänäkään vuonna häävejä ole, mutta eikö se nyt oo parempi ruma itse tehty kuin halpa rutiinikortti, jolla ei oo yhtään tunnetta?

Tämän vuoden teemana näyttääpi olevan joulumainoksista leikatut kivat. Lisäksi tänä vuonna ostin ekaa kertaa niitä valmiita kultatekstejä. Täytyypä sanoa, että seuraavan kerran kun ostan, niin ostan tarra-arkin, jossa on mahdollisimman isoja ne tekstit, koska mitä pienempi teksti, sen hankalampi irrottaa ja kiinnittää suoraan. Joissain kuvissa näkyykin, että alku aina hankalaa, lopussa toivottavasti teksti suorassa seisoo!

Tässä nyt sitten tämän päivän satsi. Aloitetaan tällä erällä, missä on mustahopeinen lahjapaperi taustana peittämässä muropaketeista leikattuja korttipohjia. En väitä, että oli fiksu valinta tai mitään, kaikkea pitää kokeilla paitsi, no, ehkä tätä?

Tässä vielä vanha tuttu kimalleliimalla kirjoitettu teksti.

Näyttää kuvassa paljon kamalammalta kuin luonnossa, vaikka eihän se hyvä livenäkään ole! xD

Tiedän...

Tästä tuli vahingossa ravintoketju! :D Kettu - jänis - omenat...

Se ei ole rööki ja kaljatuoppi vaan kanelitanko ja glögilasi!

Muut taustat:

Tämä oli kaikkiaan eka kortti tälle vuotta ja sen näkee tekstistä... Vähänkö ruosteessa?

Petteri Valkokuono.

Ihan oikea kaupasta ostettu korttipohja! :D

Tekstien kiinnitysharjoittelua...

Tämä on saksittu mainoslehdestä ihan yhtenä kappaleena. Eikös käy ihan kortista? Ruusunmarjoja siinä yrittää olla.

Tämä oli äiteen suosikki.

Nyt mulla on parasta olla joku kissaihminen kaverina! :D

Vieläkään en ole päässyt palloista eroon.

Vähän melankolinen tonttukortti.

Tämäkin on näitä harjoitustarrailuja.

Tämä on Seinäjoen koiranäyttelyn luettelon kannesta! :D Tulee kaverilleni, jolla on tuollainen koira. Ellei jopa nimenomaan TUO koira.

Mun mielestä tämä kuva on jotenkin kiva. :)

Ei nyt kovin jouluinen, mutta pakko oli saksia talteen, kun melkein oli australianterrieri! :) Tämä kuva oli sellaisen artikkelinpätkän yhteydessä, jossa vinkattiin puettamaan koirakaveri tarvittaessa talvella ja annettiin koiran neuleen tekemiseen tällainen linkki.

Linkkivinkki: vanhojen kirjojen kierrätys

Tällaiseen törmäsin, kun kaverini jakoi Facebookissa löydöstään!
Vanhoista kirjoista valokuva-albumi

Aivan ihana vinkki! Ja noitahan saa kirjaston poistomyynistä lähes ellei täysin ilmaiseksi.

Meikäläisellä olisi kyllä koskemattomia valokuva-albumeita, mihin lähteä liimaamaan valokuvia, mutta ongelma onkin nimenomaan siinä, että ei viitsi... :/ Valokuvia olisi pahvilaatikollinen, koko meikäläisen elämä olisi siellä enemmän tai vähemmän lajiteltuna.

Reilu vuosi sitten äitin ja mumman kanssa liimattiin siskon ja veljen kuvat albumeihin. Siitä se lähti, kun veli meni naimisiin ja päätettiin, että on se kumma, jos ei yli kaksikymppinen jätkä saa elämäänsä kansioiden kansien väliin viimeistään häälahjaksi! Siskon kansio meni samalla vauhdilla, mutta sitten minä tein lakon, kun olisi enää ollut omat kuvani jäljellä. Lajittelu oli meikäläisen heiniä ja minä tein sitä melkein salapoliisityönä, miettikää nyt kaikkia niitä Särkänniemen, Ähtärin ja Muumimaailman kuvia, mitä on joka lapsuuskesältä. Niitä kun syynäät, että mitkä on miltäkin kesältä, niin huooooh... Siinä vaiheessa ei paljon naurata, kun kovalla työllä lajitellut kuvat päätyy albumiin vähän missä järjestyksessä käteen osuu. En ehkä ole perfektionisti, en vaan tykkää tehdä turhaa työtä. Ja mumma julisti, ettei häntä saa moittia. Jos ainoa tapa saada asiat tehtyä kunnolla, on tehdä ne tässä tapauksessa yksin, niin jääkööt sitten tekemättä.

Veli ja minä Maija-marsu sylissä. Huomatkaa 80-luvun tyylille uskollinen minihäkki!

Suunnittelin kovasti koristella veljen valokuvasivut aina kuvan aiheeseen liittyen tarroilla, kuvatetuilla kasveilla jne. Häälahja kun oli. Mutta hyvä kun ehdittiin saada valokuvat liimattua, kun meiltä loppui aika. Olisi se kiva askarrella sitten omaankin albumiin kaikkea kivaa, vaikka en turhasta työstä edelleenkään tykkää, turhaudun siitä aika rankasti. Kuka niitä albumeita sitten kumminkaan loppuviimein selaisi?!
Myös lemmikkien kuvat pitäisi saada albumiin, vaikka varsinkin pienimpien eläinten valokuvat ovat enemmän tai vähemmän säilyttämisen arvoisia. Jos olet ikinä kuvannut hamsteria, niin tiedät, että yhdessä kuvassa näkyy pelkästään häntä, toisessa eläin on selin, kolmannessa sitä ei ole ollenkaan, neljäs kuva olisi täydellinen, jos se ei olisi sumea tai musta. Ja paperikuva-aikana ei tullut otettua montaa kuvaa samasta kohteesta peräjälkeen, koska ne kaikki maksoi. Onneksi paperikuvat lakkasivat pikkuhiljaa lisääntymästä keskenään siinä vaiheessa, kun tuli digikamera. Digikuvat eivät loju pahvilaatikossa missään vaatehuoneen lattialla. Ne lojuvatkin tietokoneen muistissa, miljoonalla CD-levyllä jne. Eli vielä epäluotettavammassa paikassa! ;D Niitä voi näytellä muille ilmaiseksi kotisivuilla, Facebookissa jne.

Mutta olen minä pari valokuvakirjaa teettänyt ilmaiseksi TicTac Photolla, silloin kun Kotipizzalla oli jokin kampanja. Silloin me syötiin urakalla pizzaa, harmi vain, etten ehtinyt käyttää kaikkia kuponkeja eräpäivään mennessä. :( Minulla jää kaikki aina viime tippaan, ja se valokuvakirjan kokoaminen oli hitaampaa kuin luulin. Yhden kirjan tein koirista, toisen mummalle hänen puutarhakuvistaan ja kolmas muista lemmikeistä jäi kesken, mutta teetin sen sellaisenaan. Näitä pitäisi tehdä useammin, koska tykkäsin kuvien ja kirjan laadusta, ja kivempi niitä on katsella siitä kuin tietokoneelta, vaikka paperikuva-albumin ehkä suomaa nostalgiaa siinä ei ole sen enempää kuin mitä itse kuva mahdollisesti herättää. Kirjaa oli myös ihan kiva koota tarkoitukseen ladattavalla ohjelmalla (digitaalista askartelua), jos ei oteta lukuun sitä, että kiire pilaa aina tunnelman.

Jämäkuun saldo 255g

Olen tosi iloinen, että pääsin mukaan Jämäblogiin tänä vuonna ja toivottavasti osun paikalle ensi vuonnakin! :) Osallistuminen on ollut harras toiveeni jo kolmatta vuotta, mutta joka vuonna olen osunut paikalle mattimyöhäisenä. Tänä vuonna onneksi sen verran vähän, että pääsin kuitenkin mukaan! :) Olisi kiva, jos paikan pomo lähettäisi entisille jämistelijöille jotkin erilliset kutsut, että nyt olis taas jämäkuu tulossa, jos taas kiinnostaa!

Itse inspiroidun ihan vallattomasti jämälangoista. Kovin montaa kertaa elämässäni en ole ostanut lankoja "suurempaa" erää tehdäkseni niistä jonkun useamman kerän vievän työn. Silloinkin kestää kauan, että pääsen alkuun, kun jotenkin ei meinaa raaskia ruveta isoa kasaa samanlaista lankaa työstämään, tuntuu jotenkin juuri niin kalliilta kuin mitä se onkin! ;D


Olisin toivonut jämistelleeni enemmänkin, mutta sattui vähän huonoon kohtaan tämä jämäkuu, mutta nämä alla olevat onnistuin vehkeilemään. Tekstilinkit vievät Jämäblogissa oleviin "tuote-esittelyihin". :) Kuvia klikkaamalla sen sijaan näet kuvat suuremmassa koossa.

Pääkallopatalappu

Pupupatalappu

Pupupatalappu 2

Koiran pusero

Hollantilaiskani

Luppakorvainen kani

Tan-kani

Pähkinävahti

Ja ilmoitusluontoinen asia:
Jos sinulla on jäänyt ylimääräistä Valo-Villeä, eli neonkeltaista neulelankaa (miksei se neonpunainenkin versio käy!), niin kaupittele minulle vaikka blogiini! Olisin halunnut neuloa pikkukoirille huomioliivin tai useammankin, mutta niitä ei enää löydy mistään...

Saksanpaimenkoirataulu

Pääsisipähän tämä kanavatyö vihdoin blogiin asti. :) Taisi valmistua kesällä. Ja löytyi muuten varmaan puolta halvemmalla Keskiseltä kuin nettikaupasta.

Hyvää pääsiäistä!

Kuvassa kasvattamani hermeliinipoikue valkoisia sinisilmäisiä poikanaperoita. Toinen näistä lupaavista kakaroista on vielä vapaana! Ylpeät vanhemmat: Ruotsin tuontini Norman's Balder (95) ja Anemone's Jasmiini (92).

"Millainen on tosimiehen pääsiäinen? -Hän jahtaa tipuja täydessä mämmissä, herää aamulla noita-akan vierestä ja miettii minkälainen yllätys munassa tällä kertaa mahtaa olla."

Siittiön paluu

Vaasan näyttelystä tuli ostettua vähän sitä sun tätä, kun oli niin kivoja tarjouksia yms. Kuvan vasemmassa nurkassa oleva oranssi siittiön muotoinen lelu tuli hankittua, kun sai 3 lelua kympillä. Siinä on tennispallo pään sisällä ja joustavan hännän päässä on vinku. Jostain syystä sain agilitytreeneissä ajatuksen kokeilla leikittää Roosa-aussia sillä palkaksi ja muorihan syttyi siitä ihan mahdottomasti, sitä sai nostaa sillä ilmaan ja heitettäessä säntäsi perään... Valitettavasti sain toisen vähän vähemmän kuningas-idean ja leikitin sillä myös Misty-sakemannia ja siittiö oli nopeasti hengetön. Vaikka hännän varsi itsessään on vahvistettu lujalla valkoisella nauhalla, niin kuminauha sen sisällä katkesi, eikä siittiö pomppinut enää iloisesti...

Roosa ei ole enää aikuisena tahtonut innostua tällaisista lapsellisista jutuista, joten tämä pehmeä, venyvä lelu oli pelastettava. Tein sille ruumiinavauksen, joka vahvisti epäilykseni tosiksi, että saksanpaimenkoiran leikki oli ollut liikaa siittiön sisäiselle kuminauhalle. Laitoin tuon onnettoman ohuen kuminauhan kaveriksi vielä oikein leveää kuminauhaa, sekä vahvistin siittiön vartta sisäpuolelta kangassuikaleella, joka on peräisin lyhennettyjen farkkujen lahkeista. Kierrätystä! xD Sitten vaan kuminauhat molemmista päistä kiinni, toinen pää hännänpään solmun alapuolelle ja toinen kurkkuun. Ompelin sen myös keskeltä kiinni varren keskiosaan.

Hän elää! :D Siittiö selvisi vaikeasta leikkauksesta ja on taas oma terhakka itsensä! :) Nyt seuraavia agilitytreenejä vaan odottamaan entistä ehompana. Hampaan jäljistä jäi muutama arpi, mutta tästä lähtien leikitämme tällä vain pikkukoiria! ;)

Menossa mukana!

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin osallistumaan Jämäkuuhun ja olen siitä niiiiin iloinen! <3
Tuoreimmat päivitykset taitavat siis näkyä siellä, tätä klikkaamalla näkee meikäläisen jämäpostaukset.

Pihakanilan tekoa

Meidän kanien kesähuvila oli ennen tälläinen slummi, jossa kettuhäkit oli maassa. Kuivikkeiden ja maan välissä oli sentään pressu.

22.6.2005

Kurjalla ilmalla ne piti aina peitellä pressuilla.

28.6.2005

Mutta kesällä 2005 kesähäkit nostettiin irti maanpinnasta lankuilla ja lecaharkoilla (?).

30.6.2005

Sitten alettiin rakentaa katosta, tässä on jo toinen puoli tekeillä.

30.6.2005 mumma

Tässä on jo kehykset valmiina:

1.7.2005 (klikkaa suuremmaksi)

Pelliä ei ollut heti käsillä, joten alle laitettiin tällaista levyä:

2.5.2005 iskä asialla, äiti henkisenä tukena.

Nuo joka nurkkaa koristavat poikkipuut otettiin pois ja seiniin lyötiin harvaan lautoja. Näin kanit pysyvät varjossa ja suojassa huonolta säältä. Vaikka meillä ei kaneja pidetä talvella ulkona, niin huomattavasti pitemmälle syksyyn pystyy seurakunta ulkoilemaan. Ja onhan kanien hoitaminenkin mukavampaa, kun ei tarvitse joka päivä pressujen kanssa säätää.

Kanilaan tehtiin ovet kompostikehikoista molempiin päihin. Näin sinne ei yöllä eksy kissoja ja muita petoeläimiä. Laitan lisää kuvia, kun löytyy! :)

Keraaminen kissa sai mustan maalin

Kissa maalattiin spraylla 15.4.2004.

Keraaminen kissa

Kuvattu 15.4.2004, mutta valmistunut muistaakseni ennen suunnilleen vuonna 97.

Työharjoittelukuva

Kuva JAMI:n esitteestä. Meikäläinen työharjoittelussa tekemässä helmiä. Kevät 2009.

Kuivakukka-tähdet

Nämä kuivakukka-tähdet ovat valmistuneet jo kauan sitten, mutta lahjoitimme ne nyt EPJY:n näyttelyyn arpajaispalkinnoiksi.

Kanipatalaput

Nämä olen tehnyt tammikuussa ja nekin tulevat lahjoituksena arpajaispalkinnoiksi kani- ja jyrsijänäyttelyyn. Lappuset esittävät luppakorvaisia kaneja.

Tämä ensimmäinen versio on vähän "romuluisempi" ja sillä on erikseen virkattu korva, joka on kärjestä kiinnitetty, ettei se "retaja" häiritsevästi, jos tätä lappua joku joskus vaikka käyttäisi! :D

Yllä olevan ohje.

Korjailin edellistä muistuttamaan enemmän toista suosikkiroduistani eli kääpiöluppaa! :D

Kääpiöluppa. Sen korva on käytännöllisempi.

Kääpiölupan ohje.

Kääpiöluppa olisi saanut istua vielä paljon enemmän pystyssä, mutta eiköhän tämä nyt yhtenä mene. :)

Se pieni ero. ;D

Pystykorvainen pupu löytyy täältä.