Toinen keramiikkakurssikerta poiki parikin koiraa. Pikkukoiraa aloitin marsun sisältä kovertamistani jämäpaloista jo ensimmäisellä kerralla, mutta se jäi kesken, koska en osannut päättää, tuleeko siitä silkki- vai australianterrieri. No, aussi se nyt yrittää olla.
Sen jälkeen väsäsin kaverini omistaman, istuvan saksanpaimenkoiran. Kuvassa ensin välivaihe ja sitten kuivausta ja polttoa vaille valmis. Se alkoi helposti, kun aloin muovata klönttiä valokuvan mukaiseen asentoon. Mutta osoittautui vaikeaksi saada pysymään oikeassa asennossa lysähtämättä.
Ikuistin myös kurssilla suosittuja lyhtyjä. Saatan tehdä sellaisen itsekin koirien haudalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti