Tällaiseen törmäsin, kun kaverini jakoi Facebookissa löydöstään!
Vanhoista kirjoista valokuva-albumi
Aivan ihana vinkki! Ja noitahan saa kirjaston poistomyynistä lähes ellei täysin ilmaiseksi.
Meikäläisellä olisi kyllä koskemattomia valokuva-albumeita, mihin lähteä liimaamaan valokuvia, mutta ongelma onkin nimenomaan siinä, että ei viitsi... :/ Valokuvia olisi pahvilaatikollinen, koko meikäläisen elämä olisi siellä enemmän tai vähemmän lajiteltuna.
Reilu vuosi sitten äitin ja mumman kanssa liimattiin siskon ja veljen kuvat albumeihin. Siitä se lähti, kun veli meni naimisiin ja päätettiin, että on se kumma, jos ei yli kaksikymppinen jätkä saa elämäänsä kansioiden kansien väliin viimeistään häälahjaksi! Siskon kansio meni samalla vauhdilla, mutta sitten minä tein lakon, kun olisi enää ollut omat kuvani jäljellä. Lajittelu oli meikäläisen heiniä ja minä tein sitä melkein salapoliisityönä, miettikää nyt kaikkia niitä Särkänniemen, Ähtärin ja Muumimaailman kuvia, mitä on joka lapsuuskesältä. Niitä kun syynäät, että mitkä on miltäkin kesältä, niin huooooh... Siinä vaiheessa ei paljon naurata, kun kovalla työllä lajitellut kuvat päätyy albumiin vähän missä järjestyksessä käteen osuu. En ehkä ole perfektionisti, en vaan tykkää tehdä turhaa työtä. Ja mumma julisti, ettei häntä saa moittia. Jos ainoa tapa saada asiat tehtyä kunnolla, on tehdä ne tässä tapauksessa yksin, niin jääkööt sitten tekemättä.
 |
| Veli ja minä Maija-marsu sylissä. Huomatkaa 80-luvun tyylille uskollinen minihäkki! |
Suunnittelin kovasti koristella veljen valokuvasivut aina kuvan aiheeseen liittyen tarroilla, kuvatetuilla kasveilla jne. Häälahja kun oli. Mutta hyvä kun ehdittiin saada valokuvat liimattua, kun meiltä loppui aika. Olisi se kiva askarrella sitten omaankin albumiin kaikkea kivaa, vaikka en turhasta työstä edelleenkään tykkää, turhaudun siitä aika rankasti. Kuka niitä albumeita sitten kumminkaan loppuviimein selaisi?!
Myös lemmikkien kuvat pitäisi saada albumiin, vaikka varsinkin pienimpien eläinten valokuvat ovat enemmän tai vähemmän säilyttämisen arvoisia. Jos olet ikinä kuvannut hamsteria, niin tiedät, että yhdessä kuvassa näkyy pelkästään häntä, toisessa eläin on selin, kolmannessa sitä ei ole ollenkaan, neljäs kuva olisi täydellinen, jos se ei olisi sumea tai musta. Ja paperikuva-aikana ei tullut otettua montaa kuvaa samasta kohteesta peräjälkeen, koska ne kaikki maksoi. Onneksi paperikuvat lakkasivat pikkuhiljaa lisääntymästä keskenään siinä vaiheessa, kun tuli digikamera. Digikuvat eivät loju pahvilaatikossa missään vaatehuoneen lattialla. Ne lojuvatkin tietokoneen muistissa, miljoonalla CD-levyllä jne. Eli vielä epäluotettavammassa paikassa! ;D Niitä voi näytellä muille ilmaiseksi kotisivuilla, Facebookissa jne.
Mutta olen minä pari valokuvakirjaa teettänyt ilmaiseksi
TicTac Photolla, silloin kun Kotipizzalla oli jokin kampanja. Silloin me syötiin urakalla pizzaa, harmi vain, etten ehtinyt käyttää kaikkia kuponkeja eräpäivään mennessä. :( Minulla jää kaikki aina viime tippaan, ja se valokuvakirjan kokoaminen oli hitaampaa kuin luulin. Yhden kirjan tein koirista, toisen mummalle hänen puutarhakuvistaan ja kolmas muista lemmikeistä jäi kesken, mutta teetin sen sellaisenaan. Näitä pitäisi tehdä useammin, koska tykkäsin kuvien ja kirjan laadusta, ja kivempi niitä on katsella siitä kuin tietokoneelta, vaikka paperikuva-albumin ehkä suomaa nostalgiaa siinä ei ole sen enempää kuin mitä itse kuva mahdollisesti herättää. Kirjaa oli myös ihan kiva koota tarkoitukseen ladattavalla ohjelmalla (digitaalista askartelua), jos ei oteta lukuun sitä, että kiire pilaa aina tunnelman.
